Kuorttisen luomukanalan historia alkaa vuodesta 1904, jolloin Tersan (kyllä, se on tilamme virallinen nimi, tihi…) tilalla harjoitettiin alusta pitäen järkiperäistä ja uudistushenkistä maataloutta. Jo vuonna 1917 Erik Malmi sai II:n sijan Viipurin läänin maanviljelysseuran järjestämästä kokotalouskilpailussa. Siinä tarkasteltiin koko tilan kuntoa ja erityisesti sen kannattavuuspuolta. Erik oli käynnistänyt tilalla vuonna 1904 maataloudessa aivan uuden asian, kiertoviljelyn, joka on nykyään luomuviljelyn perusta.
Tilan siirryttyä Kleofas Malmin omistukseen, alkoi voimakas panostaminen kanatalouteen. 1925 Kleofas perusti Malmin siitoskanalan, ja hankki ensimmäiset siitosmunat insinööri Makkosen kuuluisasta kanalasta Joutsenon Pellisenrannasta. Samana vuonna tilalle tuli ensimmäinen hautomakone. Karoliina Malmi, Kleofaksen äiti, tosin ilmoitti, että kanoilla ei ole mitään asiaa navettaan. Tilalla oli näet 20 lehmää. Joten Kleofas rakennutti ensimmäisen kanalarakennuksen.
Jo vuonna 1930 Malmin tilan tuotanto palkittiin Taipalsaaren maatalousnäyttelyssä. Kleofas ja hänen vaimonsa Elsa kehittivät voimakkaasti kanataloutta. Aktiivinen kehitystyö, uuden tiedon hankinta, sen soveltaminen käytäntöön sekä tiedon ja koulutuksen siirtäminen seuraaville sukupolville olivat toiminnan kehityksen pääpilarit. 1945 osoituksena ansiokkaasta kanatalouden kehitystyöstä Malmin kanala hyväksyttiin Suomen Siipikarjanhoitajien liiton tarkkailukanalaksi. Tarkkailukanalan nimi muuttui 1950-luvulla siitoskanalaksi.
Kleofas Malmi joutui sairauden vuoksi työkyvyttömäksi vuonna 1958. Jatkajaa miettiessään itse lapseton Kleofas päätyi sisarensa poikaan Pauli Kuorttiseen. Kleofas adoptoi Paulin tyyliin: ”Tämä ei ole mikään huutokauppa! Joko tulette, tai ette. Jos ette, tila myydään ja myö muutetaan kaupunkiin!”. Tilan omistusoikeus siirtyi 1971 Kleofas ja Elsa Malmilta Pauli Kuorttiselle. Paulilla ja Kaijalla ei ollut aiempaa kokemusta kanataloudesta, mutta Kleofaksen ja Elsan opastuksella heistä tuli alansa arvostettuja ammattilaisia.
Paulin ja Kaijan aikana Malmin siitoskanala tuli tunnetuksi hyvälaatuisista kananpoikasista. Niitä markkinoitiin, myytiin ja kuljettiin laajalle alueelle Etelä- ja Itä-Suomeen. Poikastuotanto hautomakoneineen oli ammattitaitoa ja paljon työtä vaativaa.
Paulin ja Kaijan poika Juha oli viisivuotias perheen muuttaessa Joutsenosta Partalaan. Kanojen parissa eläneenä Juha lähti Lappeen maatalouskoulun Raipon jälkeen Hämeenlinnaan Siipikarjanhoitokouluun. Sieltä löytyi ammattitaidon lisäksi myös vaimo Satu-Anne, ja häitä vietettiin 1974. Vuonna 1984 Juha ja Satu-Anne ottivat täyden vastuun kanatalouden hoidosta tilalla.
Sukupolvenvaihdoksen jälkeen poikastuotanto oli pääasiallinen tuotantosuunta. Haudonnat olivat huipussaan vuosina 1985 – 1990, jolloin maailmalle lähti noin 80 000 poikasta vuodessa. Satu-Anne ja Juha Kuorttinen ovat Suomessa viimeisiä, jotka pystyvät tarkasti määrittelemään kanauntuvikkojen sukupuolen.
Juha oli 1990-luvun alussa opintomatkalla Saksassa käydessään kiinnostunut luomusta ja vuonna 1995 tehtiin päätös luomuviljelyyn siirtymisestä. Kuluttajat olivat alkaneet vaatia luonnonmukaisia, ilman kemikaaleja ja kasvimyrkkyjä kasvatettuja, tuotteita. Juha muutti tuotannon luomuun 1996. Aluksi EU-säädösten takia luomua harjoitettiin nimellä Juha Kuorttinen / luomu Malmin siitoskanalan rinnalla.
Säädösten muuttuessa luomutuotantoa voitiin harjoittaa myös maatalousyhtymän nimissä, ja nimi muutettiin Kuorttisen luomukanalaksi. Malmin siitoskanalan nimellä toiminta lopetettiin virallisesti 30.4.2012.
Siitoskanojen kasvatuksesta ja kasvatushäkeistä luovuttiin vuonna 2003. Sen jälkeen kanat ovat päässeet liikkumaan vapaasti sekä ulkona että sisällä. Luomuun siirtyminen tapahtui kanala kerrallaan ja vaati melkoisia rakenteellisia muutoksia.
Vuonna 2008 aloitimme myymään itse luomumuniamme kauppoihin. Lappeenrannan Citymarketin Reijo Tervo aloitteesta. Pian Imatrankosken K-Supermarket kiinnostui meidän munistamme, eikä kulunut kauan, kun Anton & Anton pääkaupunkiseudulta otti yhteyttä. Me aloitimme rasioidemme teon autotallissa, koska muualla ei ollut tilaa. Tässä vaiheessa jokainen muna laitettiin käsin rasiaan.
Siirryimme vanhaan poikaskasvattamoon, eli matalaan kanalaan, joka oli samalla varastotila.
Vähän tämän jälkeen Aki Kuorttinen meni Helsinkiin, ja käveli suoraan Stockmannin munavastaavan ovelle. ”Juuri noita olemme etsineet!” – oli kommentti. Ksm Mustapekka tuli asiakkaaksemme samalla reissulla. Ja vaikka vuosia on kulunut aika paljon, nuo kaksi ovat edelleen erittäin tärkeät asiakkaamme. Teetimme rasiatarrat, ja teimme nopeasti puusta telineet, joilla voisimme nopeuttaa tarroitusta. Meillä oli kolme pöytää, ja ei hajuakaan mitä tehdä. Kauhean huudon ja melskaamisen jälkeen saimme ensimmäisen oikean lähetyksemme valmiiksi.
Tästä Janne Rautakannel aloitti uusasiakashankinnan. Teimme sopimuksen läheisen Mikkolan pakkaamon kanssa, että he ajavat munamme pakkauskoneen läpi. Pikkuhiljaa asiakkaita alkoi tulla enemmän, ja uutta työvoimaa palkattiin ja tiloja remontoitiin. Ostettiin sähköiset tarran jakelijat ja satulatuolit. Juhan ja Satu-Annen tytär Kaisa Rautakannel tuli takaisin tilan töihin järkeistäen kaiken kaaoksen.
Ajan myötä vanhan poikaskasvattamon, eli vanhan pakkaamon tilat alkoivat jäädä auttamatta pieneksi. Suunnittelimme ja rakensimme pakkaamon, jonne suosittu munanmyyntikoppikin siirrettiin. Ostimme Satamuna Oy:n vanhan pakkauskoneen, auttamattomasti vanhentuneen ja raihnaisen Moba Omnia 330:n. Mutta se riittää meidän tarpeisiin paremmin kuin hyvin. Nyt me voimme itse tarkastaa, leimata ja punnita omat kananmunamme. Kaikki on saman katon alla.
Tammikuussa 2021 Juha ja Satu-Anne Kuorttinen jäivät eläkkeelle ja Kaisa otti päävastuun Kuorttisen luomukanalasta. Maatalousyhtymän muut osakkaaat ovat Aki ja Lassi Kuorttinen. Kaisa johtaa pakkaamoa ja vastaa kanojen hoidosta. Lassi hoitaa tipuja, ajaa munat Etelä-Karjalan alueelle ja korjaa kaiken mitä pitää. Aki viljelee pellot, hoitaa lämmitykseen käytettävän hakkeen ja korjaa omalta osaltaan laitteita.
Helmikuussa 2022 edessämme on uusi haaste, kun loikkaamme Keskon rattaille. Sen jälkeen muniamme löytyy mahdollisesti ympäri Suomea.
Olemme toimittaneet luomumuniamme toistakymmentä vuotta kauppoihin. Siinä ajassa tuli nähtyä pienten ruokakauppojen nousu ja tuho. Ruokapiirien kulta-aika ja näivettyminen. Ja kilpailijat. Tuli ulkokanaloita ja uusia luomukanaloita. Trendien perässä juoksevat ryntäsivät aina uuden hypen perässä kuin lampaat.
Mutta me olimme ensimmäiset. Moni on yrittänyt ottaa meidän pioneeritoiminnasta kunnian. Mutta me olemme edelleen täällä tekemässä töitä kanojen kanssa, tarjoten teille mahdollisesti Suomen parhaimman makuisia luomukananmunia. Kiitos teille, jotka olette löytäneet luomukananmunamme, ja kertoneet siitä muille.
